Tyttäreni on viime kuukausina yllättänyt minut monta kertaa. Milloin ottamalla kantaa johonkin asiaan häneltä sitä kysymättä tai esittämällä jonkin minun ennakko-odotuksista poikkeavan ehdotuksen tai pyynnön. Selkeästi hänen tarpeet ja mielihalut ovat enemmän toimintaan osallistumisen puolella.

Kävimme alkukuusta Helsingissä Korkeasaaren Kissojen yö-tapahtumassa ja olin luvannut, että voimme ostaa saarella olevasta kaupasta leopardikuvioisen hiuspannan, jos sen saa max. 10 eurolla. Puotiin mennessä ja alun etsimisen jälkeen tyttö kuitenkin ilmoitti päättäväisesti, että ”nyt riittää jo, menen mieluummin katsomaan eläimiä”.

Samoin olimme puhuneet pitkään, että ex-appivanhempieni luona käymisen jälkeen mennään Linnanmäen Iik week!:lle, jossa hänen ikäisille on lähinnä ympäristön katsojan mahdollisuudet, jotka muuten varsin hyvin riittävät myös minulle. Käynnin toteuttamista miettiessä kysyin hänen toiveitaan, jolloin hän kertoi, että ”uimahalliin meno olisi mukavampaa”. Mukavaa se on minullekin.