Iloitsen suuresti siitä, että tyttäreni on oivaltanut oman asenteen merkityksen niin tiedonsaannin mahdollistajana kuin oppimisen omaksumisessa. Kun antaa itselle mahdollisuuden vaikkapa oppimiseen, niin siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Ensimmäisenä kouluvuonna ei anneta numeraalista arvosanoja, joka tukee varsin hyvin lapsen kehitystä oppijana. Ensimmäisen luokan tärkeimpiä oppimiskokemuksia ovatkin onnistumisen elämykset ja ymmärtämisen oivallukset. Koulun ja kodin yhteistyö kantaa hedelmää ja lapsi oppii entisestään tiedostamaan omien valintojen vaikutukset.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten hän tekee kuuliaisesti läksyt. Vasta se, että vanhempi osallistuu läksyihin niiden tarkistamisella ja nimenomaan yhdessä tarkistamisella on se suurin merkitys. Tällöin lapsi saa näyttää osaamistaan ja nauttia vanhemman huomiosta.

Asenteen merkitys korostuu tässäkin. Kun vanhempi on halukas käyttämään aikaansa lapsen kanssa, niin se ruokkii lapsen kiinnostusta ylläpitää elementtejä, joista hän saa palautetta. Koulun päättyessä oppilaitoksen ja sen yhteistyökumppanin antama palaute oli kodin ja koulun yhteistyötä tukevaa, mutta aikamoinen yllätys myöskin.