Lautapelit opettavat strategiaa

Siinä missä lapsen oma tai yhteinen ruutuaika on meillä vähäistä, niin lautapelejä pelaamme lähes päivittäin, tietysti sen mukaan mitä yhteishuoltajuus ajallisesti antaa myöten. Tytär on kehittynyt varsin taitavaksi Kimblen pelaajaksi ja alun raivopuuskat häviöstä ovat vaihtuneet olankohautuksiksi ja nauruksi. Kimble on simppeli peli, jonka kanssa viihtyy aikuinenkin, vaikka ajankäytön painopiste onkin erityisesti yhdessä olemisessa.

Toinen sykähdyttävä lautapeli on klassinen Afrikan tähti, peli joka on pysynyt samana jo vuosikymmenien ajan. Pidän siitä, että lapsi luo itselleen omannäköistä strategiaa ja hän tekee itsenäisiä päätöksiä. Pelin jälkeen toisinaan keskustelemme kummankin tekemistä valinnoista. Sääntöjä olemme lisäksi muokanneet keskinäisiin peleihin sen verran, että jos Afrikan tähden löytänyt katsoo jonkin kiekon ja saa rosvon, joka vie rahat ja timantin, niin myös sen pelaajan on löydettävä hevosenkenkä voidakseen voittaa. Tämän sääntömuutokseen tehtävä on sekä pitkittää peliä että lisätä siihen jännitystä.

Minusta lautapelit ovat hyvä tapa viettää yhteistä aikaa niin lapsen kuin perheenkin kanssa ja ne opettavat lapselle strategian lisäksi myös yhdessä olemista. Niiden parissa tulee puhuttua niin peliin liittyvistä kuin arkisista asioistakin, mitkä osaltaan lujittavat keskinäistä yhteisöllisyyttä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.