Ensimmäinen lukukausi on takana ja uusi alussa. Syksyn parasta kehittymistä oli lapsen itsensä oivaltama oppimisen salliminen ja halu työstää asioita, jotka eivät vielä ole hallussa. Vanhemmalta tämä on vaatinut luovuutta läksyjen työstämisen puitteiden luomisessa. Halusin luoda kotiin erilaisia vaihtoehtoja tehdä läksyt, joista lapsi saa valita mieleisen. Valtaosan hän tekee oman kirjoituspöytänsä ääressä, niihin itsekseen keskittyen ja tarkastamme ne yhdessä päivän päätteeksi. Hän on oma-aloitteisesti halunnut tehdä läksyt heti kotiin tultuaan, joskin lukemisen suhteen se ei toiminut oikeastaan ollenkaan, tai ainakaan se ei ollut molemmille mieleistä ja sittemmin olen ohjannut lukemisen tehtäväksi lähempänä nukkumaanmenoa, koska se on arjen rutiinien kannalta helpoiten toteutettavissa. Lukeminen vaatii aikuisen aktiivisen kuuntelun ja päivän puuhien jälkeen siihen on paras aika.

Tähän lukemiseen koulusta saatu ”lukuläpyskä” on oikein hyvä, oppimista tukeva elementti. Siinä lapsi saa lukuläksyn, jossa viiden minuutin lukemisesta saa värittää yhden kuvan ja kuuden tai useamman minuutin luku antaa luvan värittää kaksi kuvaa. Alusta alkaen otin tähän omat säännöt, jossa sivuutin tietoisesti minuuttimäärän ja kerroin, että yhden aapissivun lukeminen on yksi värityskuva ja vastaavasti kaksi sivua sama kuvamäärä. Alkuun lapsen halukkuus lukemiseen vaihteli päivittäin, mutta sen sujuvoitua oli pari sivua miltei vakiomäärä. Uuden lukukauden alussa kerroin lukemisen sujuvan jo niin jouhevasti, että kahden kuvan värittämiseen vaaditaan kolmen sivun lukeminen, joka osaltaan innosti lasta entisestään.

Sen sijaan lukupaikkana kirjoituspöydän ympäristö oli tyystin väärä. Ehkä se toi mieleen koulun pulpetin tai mitä lie, mutta vasta lukemisen siirtäminen sänkyyn tai sohvalle, jossa olemme vierekkäin tai lapsi istuu jalkojeni päällä, alkoi lukeminen sujumaan. Alkuun luenta oli monotonista, mutta on kehittynyt hengähdystauoiksi pilkkujen ja pisteiden huomioinnista myötä, mitkä osaltaan myös auttavat lasta jaksamaan lukea ääneen paremmin. Luulen, että jutun onnistumisen pointti on se, että siinä olen oikeasti läsnä.