Kun jännittää

Pidimme vapaapäivän eskarista ja kävimme Helsingissä. Maaseudulla asuvalle jo itse kaupungin syke ja ihmisvilinä sekä monet joukkoliikennevaihtoehdot tarjosivat satukirjoista tuttuja elementtejä ja kosketuspintaa. Autottomana ja kortittomana olen etsinyt liikkumistapani ja osaan liikkua jouhevasti muilla välineillä ja tätä opetan yhdessä tekemisen kautta myös tyttärelleni. Valitsee sitten omat juttunsa ajallaan.

Helsingin julkinen liikenne tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia ja niiden käyttäminen on tyttärestä monitahoinen elämys mukavaa ja ei niin mukavaa. Pysäytysnapin painaminen on vieläkin paikoin niin jännittävää, ettei sitä meinaa saada tehtyä ja pian jo huomaakin, että joku toinen ehti ensin ja palkitsevaa kilahdusta ei kuulu toistamiseen. Korkeasaaren lautan lähdön odottelu ”Kissojen yöhön” otti lapsella niin jännityksen päälle, että hän jo pyyteli päästä pois, kun ei halua sinne mitä pitkälti on odoteltu. Vein ajatukset keskusteluilla ympärillä oleviin asioihin ja jännitys laukesi kuin itsestään.

Uusien asioiden kynnyksellä lapsi kertoo monasti, ettei uskalla tehdä jotain, kuten mennä kiipeilytelineellä verkon päälle tai roikkua siitä tyhjän päällä. Kerron aina, ettei ole pakko mennä sinna tai tehdä, mutta, että voin olla tukena, jos hän haluaa harjoitella yhdessä. Välillä hän valitsee yhteisen tekemisen ja toisinaan itsenäisen puuhastelun. Jokseenkin tärkeintä on se, että minä olen läsnä, katson, kehun ja kannustan.

Pitkä yöuni palkitsee

Olen ottanut tavaksi järjestää päivän puuhastelut siten, että illan viimeinen ateria syödään arkisin kuuden ja seitsemän välissä, josta lähdetään laskeutumaan petiin menoa kohden, eikähän viikonloppukaan siihen suurta muutosta tee. Suurempi rytminmuutos tulee paljolti iltapainotteisiin kulttuuririentoihin osallistumisesta, joista kotiutuminen ottaa aikansa ja niinpä sijoitankin näihin menemistä peräkkäisille vapailleni, jolloin lapsi ei mene harrastuspäivän jälkeen eskariin, vaan jää kotiin. Pidän riittävän pitkää yöunta yhtenä lapsen kasvua tukevista keskeisistä elementeistä. Havaintojeni mukaan kymmenen tunnin yöuni on passeli ja pääsääntöisesti piltti onkin herännyt nukuttuaan riittävästi.

Olen huomannut, että yhdessä tekeminen, oleminen ja nauraminen on parasta mielelle ja klassinen pianomusiikki toimii niin isän kuin lapsenkin levollisuuden tuojana. Meillä soitetuin on Smart Sleep with Classical, joka varuiksi löytyy myös kännykälle tallennettuna ja on käytettävissä kaikkialla.

Apostolinkyydillä eskariin

Lasten koulumatkat esikoulusta alkaen puhuttavat vanhempia ja onkin tarpeen, että niihin suhtaudutaan kiinnostuksella. Kuntien käytössä oleva ”Koululiitu” piirtää rajaviivat sille, keitä kuljetetaan takseilla tai busseilla kouluun. Yhteiskunnan rakenteissa on jo kiinnitetty sekä huomiota että resursseja lasten liikunnan tukemiseen, josta yksi on ns. lähiliikuntapaikat, joita rakennetaan Ely-keskusten tuella alakoulujen yhteyteen. Se tuo välineitä motivoimaan koululaisten välituntiaktiviteetteja.

Koulumatkat tarjoavat hyvän tilaisuuden hyötyliikunnalle. Esimerkiksi muutaman km:n kävely on hyvä juttu, kunhan sen voi tehdä turvallisesti. Me kävellään piltin kanssa eskariin n.3 km/ suunta ja sitä ennen ylitetään bussilla niin kunta kuin maakuntaraja. Tokihan kävely häntä rasittaa, mutta niin on tarkoituskin. Fyysisen tekemisen jälkeen päivän lounas tai ruoka kotona maistuu varmasti. Piltti onkin kertonut syöneensä paljon sellaistakin, mikä ei oikein kotona uppoa. Kävelymatka taittuu kivasti rupatellen ja luontoa seuraillen. Olen huomannut, että aamuinen liikunta ei ole ongelma, kunhan pitää huolen, että takana on asianmukainen aamiainen ja kymmenisen tuntia yöunta. Iltapäivän liikuntasessio tukee aikaista nukkumaanmenoa ja tavoitteellisen oravanpyörän tyhjät kohdat voi täyttää miten mielii. Jokaiseen viikkoon tulee myös vastapainoa, hänen ollessa äitinsä luona, jolloin pääsee 5 minuutin kokonaismatkalla tai myöhemmin syksyllä alkavilla ”kotipäivillä”, jolloin eskariin ei mennä. Yhdessä tehty eskarimatka on aikuiselle myös laatuaikaa lapsen kanssa. Piltti menee vuoden päästä kouluun, joka on siinä vieressä ja eiköhän tällä sabluunalla mene seuraavatkin vuodet.

Kesä

Ihana seurata vedessä leikkivää lasta, jolla ei ole mitään vaikeuksia sopeutua vallitsevaan ilmastoon, josta heinäkuun helteet tuntuvat vain urbaanilta tarinalta vailla todellisuuspohjaa. Puheet Suomen vähälumisestä kesästä alkavat konkretisoitua liiankin kanssa. Jokaisesta aurinkoisesta, tai edes siedettävän lämpöisestä päivästä otetaan kaikki irti ja kesän monet makuelämykset rantaruokana kruunaavat yhdessä kokemiset. Kesä ilman hyttysiä on ok, sillä murkut huolehtivat siitä, että jotain hätisteltävää riittää ja punkkitarkastus pitää jännityksen yllä iltaan asti.

 

Nopeammin, korkeammalle

Lasten sisäriehuntapaikat, kuten monesta kunnasta löytyvä Hoplop, Espoon Huimala ja Salon Namila ovat verrattomia puuhastelupaikkoja rospuuttokelien aikaan. Tämäkin talvi on ollut säiltään kehno pienen lapsen ulkoliikunnan toteuttamiseen ja uusien lajien opetteluun. Huonossa lykyssä luistimet ja monot ehtivät mennä pieniksi ennen käyttöä, mutta suurempi koko ei tee niiden käytöstä lainkaan mukavaa. Mielikuvat oman lapsuusajan käyttökokemuksista luistimien kasvuvaran suhteen rajaavat nyt isänä toteutettavat vaihtoehdot hankkimattajättämisen ja juuri sopivan välille.

Pidän ulkoliikuntaa suuressa arvossa, mutta välineliikunnat hiihto ja luistelu vaativat osansa myös luotoelementeiltä. Jos lunta on nimeksi, niin sitä olisi lähdettävä kauempaa etsimään tai odotettava seuraavaa talvea. Niinpä sisäriehuntapaikat tuovat oivia mahdollisuuksia arkeen, ja miksei myös juhlaan. Pidimme piltin edelliset synttärit yhteistuumin hänen äidin kanssa Lohjan Hoplopissa, mikä oli kotikemuja kalliimpi, mutta silti kelpo ratkaisu puuhastelumahdollisuuksiensa takia. Lasten ilonpitoa oli mukava katsoa.

Vanha Huimala Espoon Juvankartanossa (muuttanut Hgin Konalaan) oli kaukana, mutta täältä on pitkä matka kaikkialle ja matkustaminen on osa elämystä, uusien asioiden opettelua ja yhteistä ajankäyttöä. Se oli loistava paikka, jossa alle 4-vuotiaille oli kokonaan oma iso osastonsa ja isompienkin puolelle pääsi kokeilemaan rahkeitaan. Huimalan telmimispaikat, trampoliinit, kiipeilyreitit ym. olivat pisteytettyjä vaikuttavuutensa ja kehittävyytensä mukaan yhteistyössä Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisen tiedekunnan kanssa. Kehittävyydestä on huomioitu tasapaino, kehonhallinta, silmien ja raajojen yhteistyö sekä tilanhahmotus. Hoplopeissa ja Namilassa vastaavaa tietoa ei ole tuotettu, mutta liikunta toki ne antaa. Paikat eivät ole täysin samanlaisia, vaan niissä on paikallisia toteutuksia. Yhtenevää käymissämme paikoissa on niiden sijainti persoonattomassa ikkunattomassa tilassa, hallissa. Lapseni ei näkymää ulos kaipaa, mutta minä kylläkin.

Rantakuntoon

Uusi vuosi – uudet kujeet, tai jotakin. Olen hivenen hurahtanut vihermehuihin, mutta ottanee aikansa oppia ostamaan sopiva määrä ja varsinkin valikoima juureksia, vihanneksia ja hedelmiä. Esim. inkivääri pilaantuu nopeasti ja yhteen noin 2-3 dl:n annokseen ei paljoakaan voi laittaa, kun vähäisestäkin palasta saa tuntuvasti lämmikettä.

Tein itselleni iltapalaksi jokseenkin kamalan makuista selleriporkkanamehua, joka huusi seuraansa sitä raikasta hedelmää, jota torpassa ei tietenkään ollut. Piltin suureksi iloksi join mehun irvistellen.

Vesipuisto Serena häviää perusuimahallin tarjonnalle

Otettiin tyttären kanssa irtiotto arjesta ja käytiin Espoossa Vesipuisto Serenan viileissä tiloissa viihtymässä, vaikka pihan repaleista lippurivistöä katsoessa teki mieli kääntyä takaisin. Lapselle lupauksen lunastaminen vei kuitenkin voiton. Repaleiset maiden tai mainosten liput kertovat kaiken oleellisen yrityksen laadunvalvonnasta, asiakkaiden huomioinnista ja omavalvonnan leväperäisyydestä.

Tiesin mitä odottaa, mutta petyimme silti. Ainoa pienille lapsille suunnattu allas on vaatimattomampi kuin vaikka Lohjan ja Salon uimahallien peruslastenaltaat ja suihkujen veden lämpötilan säätömahdottomuus sopi vesipuiston floppaavaan kokonaiskuvaan. Serenassa hintalaatusuhteettoman käynnin hinta on 25,50€ per naama, mutta paremman elämyksen olemme saaneet käyttämistämme uimahalleista. Matkailu siis avartaa ja omaa arvostaa enemmän muualla käytyään.

Kilpailuvietin viemää

Vaatteiden pukeminen oli pitkään pakkopullaa, jota piltti vastusteli yhtenään. Nykyisin on toisin, varsinkin kun olen jo oppinut, että hyvin suunniteltu on säällinen alku toteutukselle. Yleensä kysyn tytöltä mitä hän haluaa laittaa aamulla päälle ja annan vaihtoehdon, että minä voin laittaa kaiken tai osan valmiiksi ja näiden raamien puitteissa nykyisin toimitaan. Myös muut uloslähtemisen valmistelut avittavat joutuisaa etenemistä ja ovat helppo toteuttaa pitkin päivää.

Monikaan ei tykkää toimia nyt ja just nyt, varsinkaan jos siihen käsketään ja hoputetaan, eikä pilttini ole poikkeus. Kiire on känkkäränkän kaveri, joka tulee kylään kutsumatta. Kun piltti tietää, mitkä vaatteet ovat häntä varten, niin hän mieluusti ne päälle laittaa, joskus ei jotain syystä tai toisesta kelpuuta ja sopiihan sen vaihtaminen, jos vaihtoehtoja on. Liekö sattuman sanelemaa tilannetajua vaiko luontaista hyvää pelisilmää tytöllä, että on pääosin oivaltanut millon faijaa sopii vedättää pukeutumisen vetkutteluissa tai mielihaluissa.

Tyttö keksi itse pukemiskilpailun, joka on hauska tapa laittautua yhdessä ulkoilukuntoon. Ei hikoilua, ei eipäsjuupas-sanailua uloslähtemisen tarpeellisuudesta. Tilalle on tullut verbaalia huumoria minun hitaudesta ja yhteistä ajankäyttöä arkisessa toiminnassa. Jos piltti on passiivisella mielellä, niin tilanne tarjoaa minulle haasteellista ohjauksellista lähestymistapaa hänen motivointiin ja voittajalle tarjolla olevaan palkintoon, sen ksylitolpurkan tarjoamiseen, jonka antaisin muutoinkin.

 

Parsa on pahin

Piltti on ottanut tavaksi torpata kaikki kasvikseen viittaavatkin lautaseltaan. Onnistuneena kokeiluna löydetty keino on hyödyntää ruoanvalmistuksen odotusaika, jolloin hän saattaa hyvinkin napostella useamman porkkanan, kurkkua ja kourallisen minitomaatteja alkuruokana, niitä ruoaksi edes mieltämättä. Hedelmistä herkkua ovat mehukkaat, pehmeät omenat, joita lautaselle paloiteltuna voi mennä kerralla useampikin. Omat kokeiluni itsetehdyistä vihermehuista hän sivuuttaa tyystin ja parsan tarjoamminen missä muodossa tahansa on poissuljettu vaihtoehto.

Reissuruokana hän valitsee yleensä ranskalaiset sellaisenaan, joskus nakkikorin ja Ikella ruotsalaisen keittiön ylpeyden, kuivahkon hodarin. Annan piltin valita mieleisensä ja jätän kokeilut kotiin. Tärkeintä on, että hän syö jotain, jolla nälkä pysyy loitolla. Juomien suhteen hän on kriittinen. Pääosin juo vain vettä ja luomumaitoa, mutta reissussa valitsee Pepsi maxin. Positiivista on se, että hän kertoo usein itsellään olevan vesijano ja juo reilusti.

 

 

Otetaan ja annetaan tytön vaatteita

Kerrassaan käsittämätöntä miten nopeasti lapset kasvavat ja miten vähän joitain vaatteita ehtii käyttämään, kun jo huomaa niiden jääneen pieneksi. Toinen hukkahankinta ovat oikean kokoiset, mutta muutoin epätarkoituksenmukaiset vaatteet. Nytkin meillä on kaapissa mukavasti 116 senttisiä kesätunikoita, joita voi pikkaisen yhdistellä sisävaatteisiin, mutta joiden käyttö talvi- ja välihaalarien alla ei natsaa. Ja ensi kesänä saattavat olla jo liian pieniä. Onni on hyvät kädentaidot tekstiilituotannossa. Saan kyllä napin kiinni ja reiän parsittua, mutta vaatteiden tuunaaminen ei suju ja kohtauksena tullut ompelukoneenhankintapohdinta meni nopeasti ohi.

Hankin vaatteita lähinnä käytettyinä ostaen ja muilta saaden. Uusien hankinnassa otan tytön ostoksille mukaan ja annan valita mieleisensä. Viikonloppuna hän yllätti minut pikkuhousuostoksilla ollessamme ja valitsi setin pastellivärisiä peruspikkareita, vaikka vaihtoehtona oli oman suosikkinsa Frozenin isompi paketti.

Käytettyjen vaatteiden jakaminen on käypä keino päästä eroon pieneksi jääneistä. Unisexit menevät muutamien tuttujen pojille ja loput kannan pusseissa tai paketeissa läheisen päiväkodin portille. Aina ovat siitä kadonneet ja kenties löytäneet tarvitsijansa. Vähäisen määrän kauppaaminen jossain tuo lähinnä kuluja. Näin saan antamisen ilon, vaikka kaverini mukaan asia on teknisesti lähinnä lumppujen jättämistä muiden ihmisten riesaksi.