Näillä mennään

Tulin hivenen alle viisikymppisenä isäksi, vaikka niin ei Luoja ensin tahtonut. Haaveiden täyttyessä käytin perhevapaat mieluusti itse, olin vajaan vuoden hoitovapaalla ja puolitoista osittaisilla hoitovapailla töistä. En ole joutunut luopumaan juuri mistään, vaikka elämäni on muuttunut täysin ja hoitovapaa oli taloudellinen katastrofi, jonka jälkipuinti päättyi viimein avioeroon. Miesten jääminen hoitovapaalle on edelleen vähäistä, enkä ihmettele, sillä sukupuoliroolien kääntäminen päinvastaiseksi ei onnistu, jos vain toinenkin on arvoiltaan konservatiivinen. Kokemusteni perusteella silti suosittelen miehiä käyttämään hoitovapaata, mutta pohtimaan sen aiheuttamia arjen muutoksia puolison kanssa, sillä koti-isä evp (elää vaimon palkalla) ei ole yksinkertainen muutos.

Mikään tekemäni ei ole ollut isyyden veroista. Vaan elämä se antaa ja ottaa, ja nyt arki kulkee osa-aikafaijana piltille, jonka kanssa jokainen yhteinen päivä on elämys. En tehnyt lähivanhemmuudesta lihavaa riitaa, kun laihalla sovulla sai jokseenkin tyydyttävän ratkaisun ja näillä mennään.

Harrastuspuolella intohimot irtoavat karatesta, johon aika ei riitä, kun mielekkäät seurat ovat kaukana ja muusta kestävyysliikunnasta, mieskuorolaulusta, paikallispoliittisesta osallistumisesta ja vapaaehtoistyötä mahdollisuuksien mukaan. Piltin kasvaessa ja oppiessa pyöräilyn taidon toiveajattelen pääseväni taas tienpäälle liikkumaan laajemmin mahdollisuuksin.

Uusimmat artikkelit

Lautapelit opettavat strategiaa

Siinä missä lapsen oma tai yhteinen ruutuaika on meillä vähäistä, niin lautapelejä pelaamme lähes päivittäin, tietysti sen mukaan mitä yhteishuoltajuus ajallisesti antaa myöten. Tytär on kehittynyt varsin taitavaksi Kimblen pelaajaksi ja alun raivopuuskat häviöstä ovat vaihtuneet olankohautuksiksi ja nauruksi. Kimble on simppeli peli, jonka kanssa viihtyy aikuinenkin, vaikka ajankäytön painopiste onkin erityisesti yhdessä olemisessa.

Toinen sykähdyttävä lautapeli on klassinen Afrikan tähti, peli joka on pysynyt samana jo vuosikymmenien ajan. Pidän siitä, että lapsi luo itselleen omannäköistä strategiaa ja hän tekee itsenäisiä päätöksiä. Pelin jälkeen toisinaan keskustelemme kummankin tekemistä valinnoista. Sääntöjä olemme lisäksi muokanneet keskinäisiin peleihin sen verran, että jos Afrikan tähden löytänyt katsoo jonkin kiekon ja saa rosvon, joka vie rahat ja timantin, niin myös sen pelaajan on löydettävä hevosenkenkä voidakseen voittaa. Tämän sääntömuutokseen tehtävä on sekä pitkittää peliä että lisätä siihen jännitystä.

Minusta lautapelit ovat hyvä tapa viettää yhteistä aikaa niin lapsen kuin perheenkin kanssa ja ne opettavat lapselle strategian lisäksi myös yhdessä olemista. Niiden parissa tulee puhuttua niin peliin liittyvistä kuin arkisista asioistakin, mitkä osaltaan lujittavat keskinäistä yhteisöllisyyttä.

  1. Ruutuaika ei kiinnosta Vastaa
  2. Oppimaan oppiminen Vastaa
  3. Aktiivinen harrastus vai mielekästä tekemistä? Vastaa
  4. Siivouspäivä Vastaa
  5. Puhelin kuuluu vapaa-aikaan Vastaa
  6. Pois tynnyristä Vastaa
  7. Virta pois ja läksyjen pariin Vastaa
  8. Tilaa opiskelulle Vastaa
  9. Vertaisseura palkitsee Vastaa