Näillä mennään

Tulin hivenen alle viisikymppisenä isäksi, vaikka niin ei Luoja ensin tahtonut. Haaveiden täyttyessä käytin perhevapaat mieluusti itse, olin vajaan vuoden hoitovapaalla ja puolitoista osittaisilla hoitovapailla töistä. En ole joutunut luopumaan juuri mistään, vaikka elämäni on muuttunut täysin ja hoitovapaa oli taloudellinen katastrofi, jonka jälkipuinti päättyi viimein avioeroon. Miesten jääminen hoitovapaalle on edelleen vähäistä, enkä ihmettele, sillä sukupuoliroolien kääntäminen päinvastaiseksi ei onnistu, jos vain toinenkin on arvoiltaan konservatiivinen. Kokemusteni perusteella silti suosittelen miehiä käyttämään hoitovapaata, mutta pohtimaan sen aiheuttamia arjen muutoksia puolison kanssa, sillä koti-isä evp (elää vaimon palkalla) ei ole yksinkertainen muutos.

Mikään tekemäni ei ole ollut isyyden veroista. Vaan elämä se antaa ja ottaa, ja nyt arki kulkee osa-aikafaijana piltille, jonka kanssa jokainen yhteinen päivä on elämys. En tehnyt lähivanhemmuudesta lihavaa riitaa, kun laihalla sovulla sai jokseenkin tyydyttävän ratkaisun ja näillä mennään.

Harrastuspuolella intohimot irtoavat karatesta, johon aika ei riitä, kun mielekkäät seurat ovat kaukana ja muusta kestävyysliikunnasta, mieskuorolaulusta, paikallispoliittisesta osallistumisesta ja vapaaehtoistyötä mahdollisuuksien mukaan. Piltin kasvaessa ja oppiessa pyöräilyn taidon toiveajattelen pääseväni taas tienpäälle liikkumaan laajemmin mahdollisuuksin.

Uusimmat artikkelit

Kuin ennen vanhaan

Ruutuaika on meillä vähäistä, siihen ei tunnu olevan enää senkään vertaa kiinnostusta kuin ennen esikouluaikaa, jolloin yksi ja toinen animaatio koukutti pilttiä ruudun äärelle. Varmasti oma tv:n seuraamattomuuteni vaikuttaa myös lapsen tottumuksiin. Paljolti minun johdattelusta ylipäätään hankimme kirjastosta leffoja katsottavaksi, mutta nekin ovat parasta leffateatterissa koettuna.

Vaihtoehtona tv-viihteen tarjonnalle lainasin kirjastosta äänikirjan ”Harry Potter ja Viisasten kivi”, jonka parissa olemme koulunsa aloittaneen piltin kanssa nyt pari iltaa rentoutuneet. Yhteinen majailu sohvalla antaa samalla oivan tilan hieroa lapsen jalkojen penikkatautivaivat, mikä klassisen iltaluennan yhteydessä ei onnistuisi. Potter on sopivan jännä ja ulkolaisine nimineen riittävän erikoinen, jotta herättää mielenkiinnon kuunteluun. Äänikirja tarjoaa miltei toisinnon omista varhaisvuosien kokemuksista radion kuunnelmien parista. Joskus muinoin Suomessa keräännyttiin radion äärelle yhteisiin kuunteluhetkiin ja keskusteltiin sen aihepiiristä. Tokkopa tv yltää perheissä samaan?

  1. Yökylässä Vastaa
  2. Ronkeli Vastaa
  3. Luovan ongelmanratkaisun äärellä Vastaa
  4. Kotisynttärit Vastaa
  5. Lapsen valintoja Vastaa
  6. Treeni maistuu taas Vastaa
  7. Arjen raamit Vastaa
  8. Kun jännittää Vastaa
  9. Pitkä yöuni palkitsee Vastaa