Näillä mennään

Tulin hivenen alle viisikymppisenä isäksi, vaikka niin ei Luoja ensin tahtonut. Haaveiden täyttyessä käytin perhevapaat mieluusti itse, olin vajaan vuoden hoitovapaalla ja puolitoista osittaisilla hoitovapailla töistä. En ole joutunut luopumaan juuri mistään, vaikka elämäni on muuttunut täysin ja hoitovapaa oli taloudellinen katastrofi, jonka jälkipuinti päättyi viimein avioeroon. Miesten jääminen hoitovapaalle on edelleen vähäistä, enkä ihmettele, sillä sukupuoliroolien kääntäminen päinvastaiseksi ei onnistu, jos vain toinenkin on arvoiltaan konservatiivinen. Kokemusteni perusteella silti suosittelen miehiä käyttämään hoitovapaata, mutta pohtimaan sen aiheuttamia arjen muutoksia puolison kanssa, sillä koti-isä evp (elää vaimon palkalla) ei ole yksinkertainen muutos.

Mikään tekemäni ei ole ollut isyyden veroista. Vaan elämä se antaa ja ottaa, ja nyt arki kulkee osa-aikafaijana piltille, jonka kanssa jokainen yhteinen päivä on elämys. En tehnyt lähivanhemmuudesta lihavaa riitaa, kun laihalla sovulla sai jokseenkin tyydyttävän ratkaisun ja näillä mennään.

Harrastuspuolella intohimot irtoavat karatesta, johon aika ei riitä, kun mielekkäät seurat ovat kaukana ja muusta kestävyysliikunnasta, mieskuorolaulusta, paikallispoliittisesta osallistumisesta ja vapaaehtoistyötä mahdollisuuksien mukaan. Piltin kasvaessa ja oppiessa pyöräilyn taidon toiveajattelen pääseväni taas tienpäälle liikkumaan laajemmin mahdollisuuksin.

Uusimmat artikkelit

Kotisynttärit

Esikoulun myötä lapsen elämään on tullut uutta ulottuvuutta ja itse luotuja kaverisuhteita. Aluksi kaavailimme synttärien järjestämistä srk-tilassa hänen kotikylässä, mutta piltin toiveet uusien kavereiden pyytämisestä meidän kotiin  ja sovitun teeman rekvisiitan määrä muutti synttärien pitämisen lopulta kodiksi. Tyttö halusi kutsua muutaman itseään nuoremman kaverin aiemmasta hoitopaikkaporukasta, yhden jo koulun aloittaneen pojan ja kolme uutta tyttökaveria eskariryhmästään.

Teimme synttärikutsut yhdessä ja jaoimme ne arjen kohtaamisia hyödyntäen. Pyyntö synttäreille ilmoittautumisesta ja allergioista ym. oli viisi päivää ennen juhlia. Deadline-päivämäärään mennessä kutsutuista muutama ilmoitti tulonsa/ pääsemättömyytensä asianmukaisesti ja loput synttäripäivän ollessa jo ovella. Lapsi tietenkin kärtti jatkuvasti tietoa siitä kuka on tulossa hänen synttäreille ja pettymyksien käsittely aiheutti niin kasvukipuilua lapsella kuin minullakin, kun näytti ettei juhlien osallistujamäärä olisikaan toivotun kokoinen. Jokainen vanhempi haluaa, että lapsi kutsutaan synttäreille ja hänen synttäreille tullaan. Kaveripiirin kasvaessa myös tilaisuuksien päällekkäisyys lisääntyy ja jokainen valinta johtaa toiseen. Isänä olen valtavan helpottunut, kun valtaosa kutsutuista tuli, oli ja bileet ovat takana.

Teemana meillä oli Halloween. Aloitimme omien paikkojen valitesemisella pöydästä ja tarjottavien esittely, kuten vadelmapunkki, silmämunakakku, kielen värjäävä sinimustekala, lakumadot, suklaarusinalta maistuvat pupun papanat, ym. Jatkossa laitan nimet paikoille valmiiksi, jolloin ne toimvat muistutuksena missä kunkin lautanen ja muki olikaan. Leikkejä olin varannut muutaman, joista pari käytettiin, pallojen heittäminen koriin muutaman kierroksen ajan + palkintojen jako ja ihan lopuksi katsottiin teemaan sopiva lasten klassikko videolta. Lahjojen antaminen ja saaminen tehtiin pullonpyörityksellä. Se oli lapsille tuttu ja pidetty. Jokainen pääsi kertomaan tarinansa siitä miten oli valinnut sen ja naurua riitti. Sitten mentiin syömään ja epätietoisena tarjoilujen riittävyydestä, olin varannut ruokaa rykmentille. Määrä osoittaui varsin ylimitoitetuksi.

 

  1. Lapsen valintoja Vastaa
  2. Treeni maistuu taas Vastaa
  3. Arjen raamit Vastaa
  4. Kun jännittää Vastaa
  5. Pitkä yöuni palkitsee Vastaa
  6. Apostolinkyydillä eskariin Vastaa
  7. Kesä Vastaa
  8. Nopeammin, korkeammalle Vastaa
  9. Rantakuntoon Vastaa