Näillä mennään

Tulin hivenen alle viisikymppisenä isäksi, vaikka niin ei Luoja ensin tahtonut. Haaveiden täyttyessä käytin perhevapaat mieluusti itse, olin vajaan vuoden hoitovapaalla ja puolitoista osittaisilla hoitovapailla töistä. En ole joutunut luopumaan juuri mistään, vaikka elämäni on muuttunut täysin ja hoitovapaa oli taloudellinen katastrofi, jonka jälkipuinti päättyi viimein avioeroon. Miesten jääminen hoitovapaalle on edelleen vähäistä, enkä ihmettele, sillä sukupuoliroolien kääntäminen päinvastaiseksi ei onnistu, jos vain toinenkin on arvoiltaan konservatiivinen. Kokemusteni perusteella silti suosittelen miehiä käyttämään hoitovapaata, mutta pohtimaan sen aiheuttamia arjen muutoksia puolison kanssa, sillä koti-isä evp (elää vaimon palkalla) ei ole yksinkertainen muutos.

Mikään tekemäni ei ole ollut isyyden veroista. Vaan elämä se antaa ja ottaa, ja nyt arki kulkee osa-aikafaijana piltille, jonka kanssa jokainen yhteinen päivä on elämys. En tehnyt lähivanhemmuudesta lihavaa riitaa, kun laihalla sovulla sai jokseenkin tyydyttävän ratkaisun ja näillä mennään.

Harrastuspuolella intohimot irtoavat karatesta, johon aika ei riitä, kun mielekkäät seurat ovat kaukana ja muusta kestävyysliikunnasta, mieskuorolaulusta, paikallispoliittisesta osallistumisesta ja vapaaehtoistyötä mahdollisuuksien mukaan. Piltin kasvaessa ja oppiessa pyöräilyn taidon toiveajattelen pääseväni taas tienpäälle liikkumaan laajemmin mahdollisuuksin.

Uusimmat artikkelit

Yökylässä

Tyttären kaveri oli Vappuna yökylässä meillä. Piltin odottelu otti koville. Jo aamuvarhaisella hämärän vielä vallitessa hän kömpi viereen tiedustelemaan onko nyt aamu vai ilta ja milloin kaveri tulee. Odottavan aika on pitkä, mutta lopulta iltapäivä tuli ja kaverukset pääsivät yhteisten leikkien pariin. Lasten iloinen puheensorina, kikatus ja innostunut vuorovaikutuksellinen ote on kerrassaan ihanaa kuunneltavaa.

On mukavaa, että tyttäreni viihtyy kaverinsa kanssa ja, että tämä haluaa tulla meille kyläilemään pitkäksikin aikaa. Samalla voin tarjota myös tämän vanhemmille aikuistenaikaa oman parisuhteen ylläpitoon. Yökyläily on lapsien unelmien täyttymys ainakin yksilapsisissa perheissä, joissa toisen kanssa nukkumaan meneminen ja sitä edeltävät iltatoimet ovat usein ennen kokemattomia ja parhaimmillaankin harvinaisia kokemuksia. Taisin olla itse noin kymmenvuotias päästessäni ekan kerran yökylään, mutta samalla reissulla tuli myös eka pidempi reissu poissa kotoa, ollessani kaverin mökillä reilun viikon. Siitä on noin 45 vuotta aikaa ja monta kokemusta rikkaampana palasin silloin ujona poikaviikarina yökylästä kotiin.

  1. Ronkeli Vastaa
  2. Luovan ongelmanratkaisun äärellä Vastaa
  3. Kotisynttärit Vastaa
  4. Lapsen valintoja Vastaa
  5. Treeni maistuu taas Vastaa
  6. Arjen raamit Vastaa
  7. Kun jännittää Vastaa
  8. Pitkä yöuni palkitsee Vastaa
  9. Apostolinkyydillä eskariin Vastaa