Olen vienyt yhdessä olemisen painopistettä kolmelle perustalle, kuten yöuni, josta olen kirjoittanut jo aiemmin. Tärkeää on myös arkinen elämä kodissa ja ympäristössä. Se on ruoanlaittoa, siivousta, syömistä, peseytymistä, ruutuaikaa, pelailua, piirtämistä, lukemista, keskustelua, rentoutumista, nauramista, ulkoilua ja mitä kaikkea onkaan. Näitä tehdään kaksistaan, itsekseen ja joskus muidenkin kanssa. Ne limittyvät toisiinsa ja ovat irrallaan muista.  On ollut mukava huomata, että lapsi valitsee mieluummin itse tekemisen tai yhdessä olemisen kuin passiivisen osallistumisen, esim. tv:n tai tabletin katsominen häviävät usein hassuttelulle ja painimiselle, mutta kannustan häntä kuitenkin jonkin verran myös ruutuajan käyttämiseen. Varsin hyvät alustat tabletilla toimimiseen ovat Yle Areena ja Papunet.

Kolmas tärkeä elementti on ajankäytön raamit. Lapsella on kaksi kotia, meillä vanhemmilla oma työmme ja lapsella eskari. On ok juttu, että molemmissa kodeissa on erilainen meininki. Lapsi oppii toimimaan näissä niiden sääntöjen mukaan. Esikoulun lisäksi lapsi on samoissa tiloissa olevassa päiväkodissa. Eskariin siirtyminen onkin tuonut huikeasti lisää mahdollisuuksia niin töiden kuin omien harrastusten suhteen. Aiemmin meillä oli osa-aikahoito ja tietty oman vuorotyön etu se, että töitä voi tehdä viikonloppuisin ja arkisin olla vapaalla. Nyt pidämme silloin tällöin kotipäiviä, jotta pääsemme puuhastelemaan yhdessä. Ihan vielä kun en ole itse valmis siihen, että koulumaailman ajankäyttö on hallitseva osapuoli.