Apostolinkyydillä eskariin

Lasten koulumatkat esikoulusta alkaen puhuttavat vanhempia ja onkin tarpeen, että niihin suhtaudutaan kiinnostuksella. Kuntien käytössä oleva ”Koululiitu” piirtää rajaviivat sille, keitä kuljetetaan takseilla tai busseilla kouluun. Yhteiskunnan rakenteissa on jo kiinnitetty sekä huomiota että resursseja lasten liikunnan tukemiseen, josta yksi on ns. lähiliikuntapaikat, joita rakennetaan Ely-keskusten tuella alakoulujen yhteyteen. Se tuo välineitä motivoimaan koululaisten välituntiaktiviteetteja.

Koulumatkat tarjoavat hyvän tilaisuuden hyötyliikunnalle. Esimerkiksi muutaman km:n kävely on hyvä juttu, kunhan sen voi tehdä turvallisesti. Me kävellään piltin kanssa eskariin n.3 km/ suunta ja sitä ennen ylitetään bussilla niin kunta kuin maakuntaraja. Tokihan kävely häntä rasittaa, mutta niin on tarkoituskin. Fyysisen tekemisen jälkeen päivän lounas tai ruoka kotona maistuu varmasti. Piltti onkin kertonut syöneensä paljon sellaistakin, mikä ei oikein kotona uppoa. Kävelymatka taittuu kivasti rupatellen ja luontoa seuraillen. Olen huomannut, että aamuinen liikunta ei ole ongelma, kunhan pitää huolen, että takana on asianmukainen aamiainen ja kymmenisen tuntia yöunta. Iltapäivän liikuntasessio tukee aikaista nukkumaanmenoa ja tavoitteellisen oravanpyörän tyhjät kohdat voi täyttää miten mielii. Jokaiseen viikkoon tulee myös vastapainoa, hänen ollessa äitinsä luona, jolloin pääsee 5 minuutin kokonaismatkalla tai myöhemmin syksyllä alkavilla ”kotipäivillä”, jolloin eskariin ei mennä. Yhdessä tehty eskarimatka on aikuiselle myös laatuaikaa lapsen kanssa. Piltti menee vuoden päästä kouluun, joka on siinä vieressä ja eiköhän tällä sabluunalla mene seuraavatkin vuodet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *