Kerrassaan käsittämätöntä miten nopeasti lapset kasvavat ja miten vähän joitain vaatteita ehtii käyttämään, kun jo huomaa niiden jääneen pieneksi. Toinen hukkahankinta ovat oikean kokoiset, mutta muutoin epätarkoituksenmukaiset vaatteet. Nytkin meillä on kaapissa mukavasti 116 senttisiä kesätunikoita, joita voi pikkaisen yhdistellä sisävaatteisiin, mutta joiden käyttö talvi- ja välihaalarien alla ei natsaa. Ja ensi kesänä saattavat olla jo liian pieniä. Onni on hyvät kädentaidot tekstiilituotannossa. Saan kyllä napin kiinni ja reiän parsittua, mutta vaatteiden tuunaaminen ei suju ja kohtauksena tullut ompelukoneenhankintapohdinta meni nopeasti ohi.

Hankin vaatteita lähinnä käytettyinä ostaen ja muilta saaden. Uusien hankinnassa otan tytön ostoksille mukaan ja annan valita mieleisensä. Viikonloppuna hän yllätti minut pikkuhousuostoksilla ollessamme ja valitsi setin pastellivärisiä peruspikkareita, vaikka vaihtoehtona oli oman suosikkinsa Frozenin isompi paketti.

Käytettyjen vaatteiden jakaminen on käypä keino päästä eroon pieneksi jääneistä. Unisexit menevät muutamien tuttujen pojille ja loput kannan pusseissa tai paketeissa läheisen päiväkodin portille. Aina ovat siitä kadonneet ja kenties löytäneet tarvitsijansa. Vähäisen määrän kauppaaminen jossain tuo lähinnä kuluja. Näin saan antamisen ilon, vaikka kaverini mukaan asia on teknisesti lähinnä lumppujen jättämistä muiden ihmisten riesaksi.