Aamun rutiinit tuovat vakautta niin eskaripäivien alkuun kuin yhteisiin vapaapäiviin. Piltti on kuitenkin paikoin niin ronkeli ruoan suhteen, että hämmentää. Aamulla nälkää valittavan lapsen luulisi tarttuvan mieleiseen puuroannokseen heti, mutta eihän se näin vaan mene. Puuron hyväksytty rakenne tuntuu olevan millimetrintarkkaa ja liian paksun saa toki tuunattua juoksevammaksi, mutta liian juoksevien kohdalla en minäkään ihmeisiin repeä. Tietty ohjeiden ja mittasuhteiden seuraaminen toisi pysyvämmin onnistumisia, mutta sehän vie myös luovan ilon tekemisestä.

Yhdenlaisen ratkaisun tuo se, että aamiaisella on tarjolla kuitenkin muutamaa sorttia syötävää ja ronkelimpikin löytää omansa. Ja jos ei löydä, niin saa olla myös syömättä. Siinä on mahdollisuus oppimiskokemukseen siitä, että mitä tapahtuu, kun jättää aamiaisen syömättä. Toki vanhemman vastuulle kuuluu kannustaa ottamaan jotain, mutta pakottamiseen en taivu, tai minkään sortin kiristämiseen. Lapsi saa tehdä vapaan valinnan ja sillä mennään.