Itsesuojeluvaiston kehittämistä

Olen alkanut opettamaan tytölle miten pitää lyödä, jos pitää lyödä. Myöhemmin tulevat mm. torjunnat, väistöt, potkut, pyyhkäisyt, heitot, ym. Tietenkin myös sen, että lyömätön linja on oikea, mutta myös sen, että Suomen Puolustusvoimat harjoittelevat maan puolustamista varten. Toivottavasti koskaan ei ole tarpeen puolustaa fyysisesti, mutta jos on, niin siksi on tarpeen sitä harjoitella.

Kyse ei ole niinkään itsepuolustuksesta, vaan enemmän itsesuojeluvaiston kehittämisestä. Harjoittelu on samalla fyysistä toimintaa ja aikuinen-lapsi aikaa yhdessä. Nautin todella paljon, kun tyttö saa yllätettyä minut ja lyötyä napakan lyönnin napaani. Käsi on puristettu nyrkkiin oikein, ranne on suorassa ja isku tulee kahdella isommalla rystysellä. Tästä on hyvä jatkaa.

Syyslomalla pois kotoa

Sain viimeiset lomapäiväni sijoitettua lapsen syyslomalle ja mahdollisuudet yhteiseen rentoutumiseen olivat mitä mainioimmat. Lomatekemisiä pohdittaessa tytär kertoi valitsevansa pikkuristeilyn, Ruotsiin suuntautuvan risteilyn, Viron tai kotimaan kylpyläloman vaihtoehdoista lähiloman Siuntiossa, jossa olemme olleet aiemminkin.

Pidän tärkeänä, että lomalla lähdetään pois kotikulmilta silloin kun se on mahdollista. Paikanvaihto tarjoaa jo sellaisenaan irtiottoa perusarjesta, eikä loma siten edes vaadi juuri muuta. Risteily tai hotelli ovat paikkoja, joissa majoitus ja ruoka ovat kohtuukustannuksin liitettävissä samaan pakettiinja muu kuluttaminen ei ole juuri välttämätöntä.

Meille suurinta iloa tuottaa lähialueelta löytyvä kylpylä, jonka saavutettavuus tosin oli pienoinen ongelma, koska maakunnan syysloma-aika mitätöi seutuliikenteen tarjonnan juuri silloin kun sinne piti päästä. Lomaa varattaessa tätä ei osannut ennakoida ja sen puute tuli yllätyksenä. Siirtymiset toki hoituivat taksilla, mutta kustannuksiahan siitä tuli.

Perustaltaan loma oli kokonaisuutena onnistunut ja aikuisellekin rentouttava, joten Scandic Siuntion puitteiden ja palvelun kokonaisarvosana on 8,5. Pidän erityisesti ravintolan lastenmenusta ja mahdollisuudesta ottaa lasten annoskoko normimenulta puoleen hintaan. Näiden tarjonta on riittävän monipuolinen useammankin päivän vierailuun ja makunautintojen kokeilemiseen. Voinkin suositella Club Sandwichiä kohtalaiseen nälkään ja isompinälkäinen hyötyy ateriaan sisältyvästä alkupalaleipätarjonnasta. 

Toimimattomalta tuntui ravintolaan pääsyn odottaminen baaritiskillä iltaa viettävien selän takana, mutta pakkotilanteen, koska odotuspiste oli siihen sijoitettu. Pienellä köysitelineiden siirrolla ja sijoittelulla kaikkien illanvietto olisi tasapainoisempaa.

Kehitysehdotuksena jätin palautteessani, että Siuntion yläaltaan vesi voisi olla muutaman asteen lämpöisempää ja tekokasvien tilalla oikeaat viherkasvit. Laavuista toinen tai mäen päällä oleva nuotiopaikka voisi olla maksuttomassa yleiskäytössä (polttopuut myös) silloin, kun niissä ei ole tilaustoimintaa.
Loma on nyt lapsella meidän osalta ohi ja pääsee pian loppuloman viettoon äitinsä kanssa, jota myös odottaa innolla. Tarjolla on ainakin lemmikkipupun viemistä rokotettavaksi ja ulkoilmapuuhasteluja.

Hiljaa hyvä tulee

Matkailumaailma suuntautuu meillä paljolti kotimaisiin kylpyläkohteisiin, joista Siuntion kylpylä (Scandic) on ihan paras. Se ei ole perinteinen viihdekylpylä, vaan enämpi loistava ”hidasta elämää” rentoutumispaikka. Siuntiossa lähes kaikki on kohdallaan. Vain sen tavoitettavuus on muutaman mutkan takana, mutta nykyisin HSL:n seutulippualueeseen kuuluvana aikaisempia vuosia parempana.

Tytär tykkää vedestä elementtinä ja Siuntiossakin se on lomamme keskiössä. Lapselle on huikea juttu päästä uimaan useampia kertoja saman päivän aikana ja näiden välissä voi ottaa rennosti tekemättä mitään. Kivaa vastapainoa normi kotiruokaan oli tehdä iltapala nuotion hiilloksella grillaten, vuokraamalla ”alalaavu” kolmeksi tunniksi (40€). Laatuaikaa lapsen kanssa pimeän, savun, tulen ja aromien elementeillä höystettynä.

Lähiliikuntametsän ja tulentekopaikkojen lisäksi myös Siuntion kirkonkylän reunalta alkavalle Krejansbergetille kipuaminen on vaivan arvoista. Muinaishautaröykkiöt ovat tytölle tuttuja tämän ajan animaatioista ja korkealta avautuu huikeat maisemat ihmettelyn tueksi.

Kulttuuri antaa siivet

Viikonloppuna otimme ensikosketuksen Helsingin Musiikkitalon pääsaliin, joka olikin varsin miellyttävä kokemus. Pääsalin montussa oli Richard Wagnerin neljästä oopperasta koostuva massiivinen esitys, lapsille suunnattu ”Ring”, joka parituntisena esityksenä sekä kiehtoi että kypsytti lasta kulttuurinautinnon vastaanottamiseen.

Tämä Saksan Bayreuthin oopperajuhlilla vuonna 2018 nähty esitys sai Helsingissä suomenkielisen, visuaalisesti näyttävän tulkinnan. RIngin tarinassa seikkailevat ihmisten lisäksi mytologiset hahmot, jumalat ja maahiset, metsän eläimet ja merenneidot. Tarina kietoutuu mystisen Nibelungin sormuksen ympärille, jonka kaikki haluavat omistaa, sillä sormuksen avulla voi hallita maailmaa. Aina ajankohtainen ja kiehtova kysymys onkin, että voiko maailmaa ja luontoa sittenkään hallita?

Hitaasti kypsyttäen

Lohjan Neidonkeidas on meille mieluisa uimahalli ja se houkuttelee lastakin luokseen jo nimestään alkaen. Käymme siellä usein ja jokseenkin samoihin aikoihin tytön koulun jälkeen. Se sijaitsee Lohjan huipulla, jonne on mukava kavuta viihteellisen virkistäytymiseen. Poikkeus käyntiin tänään, jolloin lapsen kesäloma ja oma vapaapäivä antavat aikaa aamuun. Ajattelemattomuuttani en tarkistanut keitaan aukioloa ja perille saavuttuamme jouduin toteamaan tytölle, että se aukeaa vasta puolenpäivän aikaan.

Lapselle tärkeä tieto oli se, että uimahallikäynnistä ei tarvitse luopua, jolloin altaan odotetut elementit ovat edelleen saavutettavissa. Lapsen henkiselle kasvulle on hyväksi joutua äkillisesti muuttamaan suunnitelmia ja sopimaan molemmille sopivaa korvaavaa tekemistä, kunnes aika on kypsä uudelle tulemiselle. Olen varsin tyytyväinen, kun itkupotkuraivarit tai muu mielenosoitus ei tapahtunut, vaan lapsi lähti hyvillä mielin kirjastoon, jossa lukee nyt mieleistään opusta.

Asenne ratkaisee.

Iloitsen suuresti siitä, että tyttäreni on oivaltanut oman asenteen merkityksen niin tiedonsaannin mahdollistajana kuin oppimisen omaksumisessa. Kun antaa itselle mahdollisuuden vaikkapa oppimiseen, niin siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Ensimmäisenä kouluvuonna ei anneta numeraalista arvosanoja, joka tukee varsin hyvin lapsen kehitystä oppijana. Ensimmäisen luokan tärkeimpiä oppimiskokemuksia ovatkin onnistumisen elämykset ja ymmärtämisen oivallukset. Koulun ja kodin yhteistyö kantaa hedelmää ja lapsi oppii entisestään tiedostamaan omien valintojen vaikutukset.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten hän tekee kuuliaisesti läksyt. Vasta se, että vanhempi osallistuu läksyihin niiden tarkistamisella ja nimenomaan yhdessä tarkistamisella on se suurin merkitys. Tällöin lapsi saa näyttää osaamistaan ja nauttia vanhemman huomiosta.

Asenteen merkitys korostuu tässäkin. Kun vanhempi on halukas käyttämään aikaansa lapsen kanssa, niin se ruokkii lapsen kiinnostusta ylläpitää elementtejä, joista hän saa palautetta. Koulun päättyessä oppilaitoksen ja sen yhteistyökumppanin antama palaute oli kodin ja koulun yhteistyötä tukevaa, mutta aikamoinen yllätys myöskin.

Kesässä ollaan

Ensimmäinen kouluvuosi takana ja kauan odotettu kesäloma alkoi. Tyttö pääsee heti äitinsä kanssa perinteisille kesälaitumille viikoksi ja näin saamme kumpaisenkin työvuorojärjestelyillä hoidettua lapsen laajemman loman aloituksen. Säätiedot lupaavat aurinkoa ja lämmintä, jotka tulevat tarpeeseen, sillä suurten järvien vedet ovat vielä viileät. Ei sen puoleen, viimevuotinen märkäpuku mahtuu tytölle vielä ja eiköhän tämä vedessä viihdy sen lämpötilasta riippumatta.

Toinen kesän elementti, trampoliini, pystytettiin viikko sitten ja uudet kuviot kehonhallinnassa ovat jo. Varsin mukavaa seurattavaa ja kutsuupa tramppa joskus aikuistakin. Se on muuten kelpo nukkumispaikka päiväunille yhdessä.

Jouhevaa lukemista

Ensimmäisen luokka on jo keväässä ja lukeminen on sujuvoitunut siinä määrin, että tyttö lukee mielellään yhä enemmän. Aapisen tekstit ovat kuulemma vaikeampaa luettavaa versus normikirjat, koska taivutus tekee sanoista hankalampia. Toinen haasteellisuus on tekstit, jotka on kirjoitettu KAPITAALEILLA, jolloin kaikki kirjaimet ovat ikään kuin vaikeammat eroittaa toisistaan.

Lukemiseen liittyy olennaisesti tekstin ymmärrys ja siihen aapisen kappaleet antavat oivan harjoituksen. Useimpien tekstien lopussa on joukko kysymyksiä kappaleen aihepiiristä ja hyvin hän on olennaisen teksteistä ymmärtänyt. Sangen mielenkiintoisia ovat myös tytön tekemät ns. rivien välistä poimivat havainnot.

Lautapelit opettavat strategiaa

Siinä missä lapsen oma tai yhteinen ruutuaika on meillä vähäistä, niin lautapelejä pelaamme lähes päivittäin, tietysti sen mukaan mitä yhteishuoltajuus ajallisesti antaa myöten. Tytär on kehittynyt varsin taitavaksi Kimblen pelaajaksi ja alun raivopuuskat häviöstä ovat vaihtuneet olankohautuksiksi ja nauruksi. Kimble on simppeli peli, jonka kanssa viihtyy aikuinenkin, vaikka ajankäytön painopiste onkin erityisesti yhdessä olemisessa.

Toinen sykähdyttävä lautapeli on klassinen Afrikan tähti, peli joka on pysynyt samana jo vuosikymmenien ajan. Pidän siitä, että lapsi luo itselleen omannäköistä strategiaa ja hän tekee itsenäisiä päätöksiä. Pelin jälkeen toisinaan keskustelemme kummankin tekemistä valinnoista. Sääntöjä olemme lisäksi muokanneet keskinäisiin peleihin sen verran, että jos Afrikan tähden löytänyt katsoo jonkin kiekon ja saa rosvon, joka vie rahat ja timantin, niin myös sen pelaajan on löydettävä hevosenkenkä voidakseen voittaa. Tämän sääntömuutokseen tehtävä on sekä pitkittää peliä että lisätä siihen jännitystä.

Minusta lautapelit ovat hyvä tapa viettää yhteistä aikaa niin lapsen kuin perheenkin kanssa ja ne opettavat lapselle strategian lisäksi myös yhdessä olemista. Niiden parissa tulee puhuttua niin peliin liittyvistä kuin arkisista asioistakin, mitkä osaltaan lujittavat keskinäistä yhteisöllisyyttä.

Ruutuaika ei kiinnosta

Meillä on kotona niukahko perussetti ruutuaikatarjontaa valittavana, mutta lapsi ei ole juurikaan siitä edes kiinnostunut. Tietokonetta ei ole, mutta tablettia hän joskus käyttää lastenohjelmien katsomiseen ja toistaiseksi harvoin poikkeuksin sitä on tarvinnut rajoitettavan. Yle Areenassa oleva ”Sohvaset” saattaa koukuttaa koko sarjan katsomiseen ja katsomisen ajankohdasta riippuen sen joko sallin tai pyrin ohjaamaan katselun omaehtoiseen lopettamiseen. Muutamasti on toki pitänyt ruutuaika myös katkaista itse.

Tv:n tarjonta ei häntä myöskään juuri kiinnosta, oikeastaan minä paikoin houkuttelen häntä sen pariin, kun haluan katsoa ”Heikoin lenkki” tai ”Stadi vastaan Lande” -ohjelmia. Nehän ovat siinä mielessä opetusohjelmia, että vastaajien on annettava vastaus pikaisesti ja epäonnistumisia tapahtuu usein. Tyttärelläni on haasteena jonkinlainen epäonnistumisen pelko tai epävarman vastauksen antaminen pikaisesti. Jokatapauksessa tv:n viihdetarjonnan katsominen yhdessä on hauskaakin.

Lapsen puhelin on uudensarjan perus-Nokia, jonka käyttäminen ei suju häneltä lainkaan. Ehkä sitä pitää ohjata enemmän kunhan lukeminen sujuu, jolloin hän osaa katsoa minne siinä pitää milloinkin mennä. En tiedä, ehkä älylaite houkuttelisi puuhastelemaan, mutta itselläni on vanhansarjan-Nokia, jota käytän vain soittamiseen ja tekstiviesteihin. Omena on pudonnut puusta tältäkin osin lähelle. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että ruutuaika ei vielä innosta häntä. Sen aika tulee varmasti myöhemmin.